Työyksinäisyys - seuraava kansantautimme?

Suomalaisten työhyvinvointi jatkaa heikentymistään, kertoo helmikuussa julkaistu Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantatutkimus. Erityisen huolestuttavaa tuloksissa tulevaisuuden näkökulmasta on nuorten aikuisten, eli alle 36-vuotiaiden, heikentynyt työhyvinvoinnin tila. Nuoria aikuisia työssä kuormittavat erityisesti työn vähäinen itsenäisyys, riittämättömät haasteet, sellaisten tunteiden näyttäminen, jotka eivät vastaa koettuja tunteita sekä kokemus työn sosiaalisten voimavarojen heikentymisestä.

Kun työn sosiaaliset voimavarat heikkenevät, seurauksena voi olla työyksinäisyys. Sillä tarkoitetaan työhön liittyvien merkityksellisten sosiaalisten suhteiden puuttumista. Jos sosiaalisia suhteita työssä ei koeta tarpeeksi merkityksellisinä, työyksinäisyyttä voi kokea työkavereidenkin keskellä. Työyksinäisyyttä kokeva jää usein ryhmän ulkopuolelle tai hänellä ei ole luottamuksellisia suhteita työkavereihinsa.

Työyhteisöissä esiintyvä yksinäisyys ei ole vielä laajasti tunnistettu ja keskusteltu aihe, uusista tutkimuksista huolimatta. Vaasan yliopiston viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan jopa kolmannes asiantuntijoista kokee työyksinäisyyttä. HelsinkiMission vuonna 2022 tekemän tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen kokee yksinäisyyttä työpaikalla ja ilmiö koskee myös johtajia. Kokemus työyksinäisyydestä on kuitenkin aina yksilöllinen ja tunneperäinen, ja siihen vaikuttaa se, kuinka paljon kaipaamme ja tarvitsemme sosiaalisia suhteita työelämässä. Myös kiire, kilpailukeskeinen kulttuuri, työn epävarmuus sekä etä- ja hybridityö vaikuttavat omalta osaltaan työyksinäisyyden lisääntymiseen. Yksinäisyyttä voi olla haastavaa tunnistaa, sillä se ei välttämättä näy ulospäin.

Etätyössä epäviralliset kohtaamiset jäävät useimmiten pois, ja virtuaalinen vuorovaikutus kuormittaa eri tavalla kuin kasvokkaiset tapaamiset. Osa ei-sanallisesta viestinnästä jää matkan varrelle, ja vuorovaikutus voi kaventua liian helposti asia- ja tehtäväkeskeiseksi. Työkaveria ei enää tunneta ja kohdata ihmisenä samalla tavalla kuin aiemmin. Tämä on omalta osaltaan vaikuttamassa erityisesti nuorten aikuisten hyvinvointiin työelämässä.

Työyksinäisyyteen liittyy monia negatiivisia seurauksia, kuten matalampi työn imu, työtyytyväisyys tai työuupumus. Siihen liittyy myös häpeää ja leimautumisen pelkoa. Työyksinäisyys voi näkyä myös suurempana työpaikan vaihtohaluna, joten työyhteisön hyvä sosiaalinen ilmapiiri on tärkeä tunnistaa yhtenä organisaation pitovoimatekijänä.

Työyksinäisyyttä pystymme vähentämään yhdessä useilla keinoilla. Kiireettömät, läsnä olevat ja myös kasvokkaiset kohtaamiset ovat hyvä alku. Jokainen voi olla kiinnostunut oman työkaverin kuulumisista kysymällä "Mitä kuuluu?" ja pysähtymällä kuulemaan hänen vastauksensa. Myös työyhteisön johtamisella, rakenteilla ja yhteisillä pelisäännöillä on omat roolinsa työelämän sosiaalisiin suhteisiin. Johtamisessa on tärkeä huomioida erityisesti työntekijöiden yksilöllisyys sekä etä- hybridityöskentelyn pelisääntöjen tarvitsema avoin keskustelu ja yhteiset linjaukset. Työpaikoilla tarvitaan myös epävirallisia kohtaamisia, joissa työntekijät tulevat nähdyiksi työroolin lisäksi myös ihmisinä. On tärkeää tunnistaa, että työpaikalla on iso merkitys suomalaisten sosiaalisuudelle ja monille työpaikka on avannut koko elämän kestäviä ystävyyssuhteita.

Mitä sinä ja sinun organisaatiosi olette valmiita tekemään työyksinäisyyden kitkemiseksi?

Teksti kirjoitettu yhteistyössä Jonna Koiviston kanssa ja teksti julkaistu myös Satakunnan Kansan yliönä: https://www.satakunnankansa.fi/lukijalta/art-2000010341182.html

#työyksinäisyys #työhyvinvointi #yhteisöllisyys #työterveyslaitos #mitensuomivoi